Meillä on Ihanan Pojan kanssa ollut viimeisen vuoden ajan tapana kutsua kotiamme kodin lisäksi myös GuestHouseksi, sillä olemme onneksemme saaneet majoittaa ison liudan yö- ja viikonloppuvieraita ympäri Suomea. Suurin osa ystävistämme ja sukulaisistamme asuu jossain ihan muualla kuin Tampereella, ja siksi olemme kiitollisia ihan jokaisesta vierailijasta. Sitä paitsi on tosi mukavaa saada kylään ihmisiä, joita yleensä ehtii tavata vain pari tuntia kerrallaan. Yhtäkkiä sitä huomaa, että on saanut kerrankin jutella kunnolla asioista tai käydä vieraiden kanssa kaikissa niissä paikoissa, mitä yleensä ehditään vain suunnitella. Joskus joku tarvitsee vai majapaikan yön yli tai poikkeaa meillä ohikulkumatkalla, mutta yhtä kaikki jokainen vierailu tuntuu tosi mukavalta.
Kaiken tämän kivan vastapainoksi joskus on myös kiva olla ilman mitään ohjelmaa. Ja joskus vaan kaikki osuu kohdalleen, ihan tavallisena lauantaina, ilman mitään suunnitelmia. Viime lauantai oli juuri sellainen, maailman paras lauantai.
Maailman paras lauantai alkaa sillä, että menee perjantaina luvattoman aikaisin ja tylsästi nukkumaan. Seurauksena on tietenkin se, että herää lauantaina hyvissä ajoin, mutta silti normaalia enemmän nukkuneena. Parhaimmillaan syysaurinko paistaa niin, että koko koti on täynnä lempeää syysvaloa ja sitä vaan kiertelee huoneissa ihmetellen, että "tällaistako meillä on päiväsaikaan".
Päivä jatkuu aamupalan jälkeen kaupungilla. Saa haahuilla ilman kelloa Laukontorin sisustuskaupoissa (tässä Live With Men tarjontaa Aleksis Kiven kadulta) ja kirppareilla ja poiketa just sinne, mihin mieli tekee.
Jossain vaiheessa Ihana Poika ehdottaa, että voitaisiin hetkeksi lähteä "omiin kauppoihin". Minä tietenkin toivon, että levykaupasta löytyy jotain kivaa myös minulle, mutta suuntaan itse designkortteliin, eli Design Boulevardin kautta Vintage Gardeniin.
Joka paikassa on vaan niin ihanaa. Syysaurinkokin menee sopivasti pilveen niin, että ulkona näyttää ankealta, mutta hykertely sisuksissa sen kuin kasvaa. Kulman takana lankakauppa Kerässä on neuletapaaminen, mutta myös pelkkä lankojen hypistely ja fiilistely auttaa ensi hätään. Vähitellen alkaa jo toivoa, että olisi kotona ja pääsisi itsekin neulomaan.
Lauantaipäivän kruunaa tietenkin Kauppahallin Neljä vuodenaikaa -ravintola, jonka lounaslistasta on ehtinyt haaveilla jo pari edellistä viikkoa. Paahdettu siika ja punajuuririsotto eivät tuottaneet pettymystä - tälläkään kertaa!
Kotiin päästessä huomaan, kuinka kauniilta kaikki näyttää myös omalla pihalla - myös ne aikoja sitten kuihtuneet viimeiset kesäkukat, joista on tullut sympaattisia talventörröttäjiä. Ainiin, ja sieltä levykaupastakin löytyi juuri sopiva syysfiilistelylevy illaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti