En oikeastaan tunnustaudu minkään vuodenajan totaaliseksi vihaajaksi tai inhoajaksi, enkä koe pitäväni mistään ajasta ylitse muiden - taidan olla ennemminkin se ärsyttävä tyyppi, joka löytää jokaisesta vuodenajasta jotain mielenkiintoista, positiivista tai inspiroivaa. Okei, myönnetään: silloin tällöin marraskuun ankeansynkkinä iltapäivinä tai paljaina alkukevään päivinä saatan todeta, että onpa ankeaa. Etukäteen en asiaa kuitenkaan murehdi, sillä tällä hetkellä ajattelen marraskuuta mielessäni hyvänä aikana juosta pimeillä poluilla juoksulenkkejä ja katsoa iltaisin kaikki ne tv-sarjat, jotka on suunnitellut katsovansa sitten joskus.
Juuri tällä hetkellä eletään kuitenkin sitä vaihetta syksystä, joka on mielestäni kaikkein paras. On värikkäitä puita, aurinkoisen kuulaita päiviä, jolloin tekee mieli lähteä sienimetsään, synkkiä vesisadepäiviä kumisaappaita ja uutta teelaatutestausta varten, sekä tietenkin loputon määrä ideoita ja loputon sukankutomishinku!
Viikonloppuna vierailin Inkoossa tapaamassa vanhoja kavereita, ja koko reissu oli täynnä syksyä parhaimmillaan! Jos saman viikonlopun aikana saa hyvässä seurassa urakoida risusavottaa, tehdä kivikukkapenkkiä, istua savusaunassa ja paljussa tähtitaivaan alla, syödä hyvää ruokaa ja löytää elämänsä upeimman kantarelliapajan, ei voi olla kuin tyytyväinen!
Syyskukkia ja omenapuiden antimia
Valoja, varjoja, värejä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti