lauantai 8. joulukuuta 2012

Ihme ja kumma

Marjatta Pokela ja Pirkko Koskimies ovat kirjoittaneet 1983 lyriikat, joita olen laulanut useasti kesäleirien lapsille. Samat lapset ja unilaiva päätyivät myös tauluun, jonka tein joitakin vuosia sitten. Laulu kuvaa aika fiksusti sen asian, joka on yksi elämän kummallisimmista, kutkuttavimmista ja oudoimmista asioista: mitä täällä voisi tehdä tai miten voisi olla, jos ei voisi ihmetellä? Tänään tajusin, että ei nuo sanat ole jääneet kaivelemaan pelkästään kesäleirien muistelemisen takia. Sanoissahan on kerrottu kaikki olennainen siitä, miten tämän kaiken hahmotan.


Auringossa aina
varjo seuraa kulkijaa
kun päivä painuu pilveen
niin varjo katoaa
 

Maailmassa monta
on ihmeellistä asiaa,
se hämmästyttää, kummastuttaa
pientä kulkijaa
  

Siilillä on piikit,
linnulla on höyhenet,
pupulla ja oravalla
turkit pehmoiset



Muurahaiset aina
rakentaa ja rakentaa,
vaan eivätkö ne koskaan
valmihiksi saa?

Matkamies käy rantaan
lammen vettä juodakseen,
niin peilikuva katsoo
alta tyynen veen


Mitenkähän lumpeet
kelluu veden pinnalla,
ja yhtä kevyt korento
on niiden rinnalla?


Kalat asuu vedessä
ja kuu ja tähdet taivaalla,
mut lapset voivat purjehtia
unilaivalla


Maailmassa monta
on ihmeellistä asiaa,
se hämmästyttää, kummastuttaa
pientä kulkijaa 


perjantai 23. marraskuuta 2012

Rakusavea ja lankahulluutta

Vierailin Ihanan Pojan kanssa viime viikon perjantaina Tampereen Kädentaitomessuilla Pirkkahallissa. Kyllä riitti käveltävää, nähtävää, hypisteltävää ja ihmeteltävää! Perjantai valikoitui muiden reissujen vuoksi ainoaksi päiväksi, jolloin ehdimme messuille, ja valinta oli ihan hyvä. Väkeä ei ollut tungokseen asti, mutta oma fiilis työviikon jälkeen ei ehkä ollut kaikkein energisin. Ideoita räjähti kuitenki pää tulvilleen...

Loppujen lopuksi en ostanut muutamaa postikorttia ja kangaspalaa enempää tavaraa, sillä Lankakauppa Keränkin osastolle tein ainoastaan lankavarauksen tulevaa projektia varten... Tosin yksi joululahja päätyi pakettiin oululaisen keraamikon Silmu-kojusta. Silja Mustaparta tekee kerrassaan  ihastuttavia, kuparilla käsiteltyjä keramiikkaesineitä, ja alla olevien kettujen lisäksi valikoimaan kuuluu mm. mammutteja ja hirviä. 

Muutamalla osastolla myös yleisö pääsi osallistumaan kässäilyyn katselun sijaan: testasin vanhojen grafiikanlevyjen ja paperipalan avulla tapahtuvaa painomenetelmää sekä värkkäsin oman pinssin - just tällaista itse tekemisen riemua kaipaisin näille messuille lisää, kiireisin arkityöläisen piristykseksi!





tiistai 20. marraskuuta 2012

Sukat makkaralla!

Lankakorissani on pyörinyt jo pidemmän aikaa Novitan Polku-lankaa, Punajuuren sävyisenä. Viime viikkojen aikana niistä syntyi makkarasukat: varret toimivat säärystimien kaltaisena koristuksena ja piristyksenä, mutta sukkina ne lämmittävät myös kenkien sisällä.

Homma toimi suunnilleen näin:
Luodaan 48 silmukkaa, 12 per sukkapuikko. Neulotaan muutama kerros joustinneuletta, jonka jälkeen neljä kerrosta nurin, neljä oikein jne. kunnes varret ulottuvat polvitaipeista nilkkoihin. Sen jälkeen alkaa kantapään neulominen (olen tehnyt sukan niin monesti, että taisin onnistua kantapäässä ilman ohjetta, ihan tosta vaan!). Sukan terään tein 2. ja 3. puikoilla joustinneuletta, jotta sukka pysyisi napakammin jalassa. Lisäksi kantapään kiilakavennusten jälkeen tein päkiän alle 4. ja 1 puikoilla neljä oikein-neljä nurin - neulosta, jotta sukan pohja saisi hiukan muotoa ja vahvistusta.

Pitkästä aikaa neuloin jotain varta vasten itselleni, ja tuli niin hyvä mieli! Sukat ihanasti makkaralla marraskuuta päin!




tiistai 13. marraskuuta 2012

Lasismi

Vierailin pyhäinpäivänä ystäväni luona Riihimäellä. Lauantai-illan kävelyretki hautausmaan kynttilöitä katsomaan sai mukavan lisän, kun pääsin kurkkaamaan ystävän poikaystävän lasinpuhallusosuuskunta Lasismin tiloihin. Lasismi on kahdeksan lasinpuhaltajan oma yritys, joka jatkaa riihimäkeläistä lasiperinnettä sekä oman että ulkopuolisten tilaajien lasidesigntuotteilla. Lasismin tiloista löytyy sekä tuotemyymälä että työskentelyhalli, jossa kaikki tuotteet valmistuvat. Huumaavaa, etten sanoisi, ja niin taitavaa! Menkää Lasismiin, jos ajatte ohi tai olette lähellä. Lasismi järjestää pajalleen myös tyky-, polttari- tai synttäritapahtumia, joissa vieraat pääsevät itse kokeilemaan lasin työstämistä. 

 






P.S. Omistan muuten itse yhden tuollaisen ylläolevan 1700-luvun mallin mukaan tehdyn ilmapuntarin. Se toimii, on esteettisesti kaunista katseltavaa ja taidokasta käsityötä. Siellä niitä keikkuu Lasismin seinälle, sinullekin!

perjantai 9. marraskuuta 2012

KarkkiPoppariHahHahHaa


 

Tukehduttaa ja ällöttää. Saan kummallisia ärsytyspuuskia ilman selitystä, enkä saa illalla unta. En uskalla avata kenenkään blogeja tai selata aikakauslehtien uusia numeroita. Enkä varsinkaan mitään joululehtiä. Niin, tämä on nyt se hetki, kun selitetään miten kiire on ollut, miten ei ole ehtinyt tehdä sitä eikä tätä, ja kuinka tuntee olonsa niin surkeaksi ilman syksyistä kädentaitopuuskaa. En kerta kaikkiaan ole ehtinyt neuloa tarpeeksi, tehdä omaa heijastinta heijastinkankaasta saati ommella hametta tai tyynyliinaa ihan vaan hyvin vuoksi. Olen lukenut samaa kirjaa jo kaksi kuukautta, kun nukahdan ennen sivun kääntämistä. Haaveilen piirtämisestä, sisustamisesta, rakentamisesta ja joulukoristeista.

Toisaalta samaan aikaan olen tehnyt valtavasti ihan oikeita töitä jo usean kuukauden ajan ja olen elossa. Olemme majoittaneet yli 20 yövierasta kolmen kuukauden aikana ja nauttineet hetkistä myös keskellä pitkiä ja hektisiä työviikkoja. Purskahdan itkuun katsoessani Vain elämää -ohjelmaa, koska se vaan on niin ihana ja rakastan perjantai-illan lohturuokia ja kynttilöitä. Huokaan joka kerta ihastuksesta, kun lopetan juoksulenkkiäni idyllisten talojen keskellä. 

Yhtenä iltana viikkoja sitten meillä oli ne vieraat Oulusta, joiden kanssa vietettiin myös sushi-bileitä. Ystävättären Meidän perhe -lehdestä löytyi iltaherkuksi hauska maustettujen popcornien ohje. Meidän keittiössä tehtiin chilin makuisia ja suklaakuorrutteisia, ai että! Innostuin vielä askartelemaan oikeat karnevaalitörpöt poppareille: kaivoin laatikoista vanhoja paperikasseja, joista leikkasin ja teippasin kartiot kiinni Teippitarhan teipeillä. Marimekon syksyn mainoslehdestä löytyi hassu kuosi koristamaan ruskeaa paperia. Sitten vaan harkkosaksia, taittelua, liimaa ja teippiä. JEEEE!

 
 
 

  

 

 










keskiviikko 24. lokakuuta 2012

SushiFun


 

 




Vähän aikaa sitten meillä oli syyslomavieraita Oulusta, ja yksi vierailun tärkeimpiä asioita oli tietenkin syöminen. Yhtenä iltana päätimme syödä itse tehtyä sushia. Oi mitä menoa!









sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Siirtolapuutarhassa







Olen fani. Hurahtanut. Valmis puolustamaan brändiä, vaikka tiedän, etteivät kaikki tuotteet ole niin kotimaisia tai eettisiä tai ekologisia kuin haluaisin. Ihan vaan yksinkertaisesti iki-ihastunut, ollut jo vuosikausia. Ensimmäinen päälle puettu Marimekko on varmaankin ollut punavalkoinen tasaraitayöpaitamekko. Ensimmäinen itse ostettu tuote oli harmaa olkalaukku, nyt on menossa sävy nimeltään munakoiso. 

Eilen kaappiimme, käyttöön, arkipäivien ja juhlien iloksi saapui Siirtolapuutarhan antimia: pari lautasta ja iso tarjoilukulho. Ennestään olen omistanut jo kahvikupinmukin, kaksi lautasta ja kulhon. Näistä astioista tarjoiltuna mistä tahansa ruuasta tulee gourméta!

Kiitos Kristiinalle  molempia miellyttävästä lahjasta!








 




perjantai 19. lokakuuta 2012

Kauan eläköön kurpitsa!

Loppukesästä esittelin täällä vierailukuvia erään tutun puutarhapalstalta, jossa kasvoi järkyttävän kokoisia kesäkurpitsoja. Sadonkorjuuaika alkaa olla ohi, mutta onneksi ei kurpitsa-aika! Kliseistä tai ei, pidän kovasti koristekurpitsoista. Olen tykännyt niistä aina; jo teini-ikäisenä asettelin omaan huoneeni kurpitsoja hienoihin sommitelmiin. Parin päivän ajan sain vilkuilla hassunmuotoisia ja persoonallisia koristekurpitsoja lapsuudenkotini olohuoneessa. Ehkä näitä on hankittava omankin olohuoneen koristukseksi!









tiistai 9. lokakuuta 2012

Syystuulia

Oijoijoijoi voivoivoivoi! Niin pitkä hiljaisuus! Pakko tässä on vähä itsestään huhuilla, vaikka kuvia koetuista ja menneistä ja tapahtuneista jutuista on niin kovin vähän ikuistettu. Täällä ihanassa blogimaailmassa ei koskaan haluaisi myöntää, että bloggaus, käsityöt, kokkailut tai muut jutut estyisivät arkikiireiden takia, mutta tällä hetkellä se "oikea elämä" vaan on töiden takia niin kiireistä, että kivat jutut jää vähemmälle. Viime viikolla tuntui siltä, että aivot olivat täynnä jotain kummaa, ajattelua ja nopeaa reagointia haittaavaa töhnää. Pimeyskin velloo aamulla pidempään ja lenkkipolulla alkaa hämärtää tavallista aikaisemmin. Lisäksi olo on niin väsynyt, ettei iltapäivällä neljän aikaan enää pysty mukamas mihinkään.

Samaan aikaan olen kuitenkin viettänyt huokailevan ihastuneita hetkiä keltaisten, punaisten, oranssin ja ruskeiden lehtikasojen ja maisemien keskellä, keittänyt iltateetä ja istunut ystävän sohvalla, neulonut syksyherkkuvärisen huivin (kiitos eilen tein- blogin Hannelle hyvästä "osaan ulkoa ja voin katsoa samalla tv:tä -ohjeesta!) Downton Abbey- sarjaa katsoessa, päässyt minilomalle Helsingin taidemuseoihin ja ravintoloihin sekä ollut iloinen ja onnellinen siitä, miten mukavaa kotona on olla!