3-vuotissynttärit

Viime viikonloppu oli varsin touhukas, sillä metsäretken lisäksi vietimme myös yhden illan kavereiden kanssa punaviinin ja pitsan säestämänä sekä toisen 3-vuotissynttärikutsuilla. Tiesin päivänsankarin fanittavan tällä hetkellä yli kaiken palapelejä, ja sankarin luona vieraillessa olenkin useasti seurannut sivusta muun muassa eläinpalapelin ja maatilapalapelin kasaamista. Yhtenä iltana keskellä viime viikon arkiaherrusta sain idean, josta lähdettiin tuumasta toimeen: Ihana Poika valmisti pikaisesti kehikon ja pohjan palapelille, ja lauantai-iltapäivän auringossa minä aloin luonnostella palapeliin sopivia hahmoja. Synttärikutsut alkoivat kello 18, jolloin olin vielä kiinni siveltimessä, mutta niin vaan tuli valmista! Luulenpa, että tämä ei jää viimeiseksi palapeliksi, jonka joku pieni ystävämme saa omakseen – niin rentouttavaa ja hauskaa sen tekeminen oli!

Sienisaalis

Sunnuntaina oli oikein kaunis syyspäivä, jonka vietimme patikointiretkellä luontopolulla. Olimme päättäneet lähteä viikonloppuna metsään jo aiemmin viikolla, mutta tällaisesta säästä saati retken antimista en osannut edes haaveilla! Kävelimme reilun 10 kilometrin reitin, ja välillä söimme eväitä pienen metsälammen reunalla. Myös makkarat paistuivat laavupaikalla ja tietenkin bongailin myös sieniä sen minkä kerkesin kaikelta muulta fiilistelyltäni. Löytyi muuten kangastatteja, haaparouskuja, suppilovahveroapaja sekä kantarelleja! SIIS MITÄ!? Minä, joka olen aloittanut sienestämisen oikeastaan vasta viime vuonna, löysin kantarelleja! Kotimatkalla olin yhtä hymyä, ja oikeastaan vielä illan päätteeksi osuneen uuvuttavan ryöppäys- ja pakastusurakankin jälkeenkään ei voinut muuta kuin olla tyytyväinen metsäpäivään. Voi kun pääsis pian uudestaan!

Niin, ja suppilovahveroista syntyi tänään ihan jumalainen risotto, mutta sen tekemisestä en tohkeissani tajunnu tallettaa kuvia. Kyllä arki on mukavaa, kun saa hyvää ruokaa! 

 

Miten ilahduttaa ystävää

Saimme viime viikonloppuna vieraita pohojosen tuulista. Vieraiden seikkaillessa muualla päätin pitkästä aikaa askarrella jotain itseni iloksi ja tietty ystävien pitkää junakotimatkaa varten. Aamulla leivotut mustikkamuffinsit tarvitsisivat ansaitsemansa matkarasiat! Muistin ottaneeni joskus kotikodista mukaan äitini askartelemia, hiukan origamityylisiä pieniä paperirasioita. Niinpä kaivelin jämäpaperit lehtikorista ja aloin tutkailla taittelulogiikaa...

Ensin paperi leikataan neliönmalliseksi. Helpoiten neliön saa leikattua suorakaiteen muotoisesta paperista taittamalla paperin lyhyen sivun toista pitkää sivua vastaan. Sitten vaan ylijäävän osan saksintaan!

Pohjatyö koko taitteluoperaation onnistumiselle on ruudukkotaittelu. Keskiviivan molemmille puolille pitäisi syntyä neljä ruuturiviä. Kukin saa taittaa ruudut tyylillään, mutta minä taitoin ensin paperin kulmittain molempiin suuntiin, sen jälkeen kulmat puoliväliin ja lopuksi vielä puoliväliin taitetut kulmat puoliksi. Epäselvää ehkä, mutta kokeile tyylejä vapaasti!

 

Kun koko ruudukko on taiteltu, käännetään vastakkaisten sivujen kulmat kaksi kertaa niin, että taitettujen sivujen väliin jää kaksi riviä ruutuja. Tämän jälkeen hengitä hetken aikaa, mieti oletko tekemässä juuri niin kuin pitääkin, ja ota käteen sakset. Saksilla leikataan viillot taittamattomien reunojen puolelta, kahden ruudunvälin etäisyydeltä taitettuihin sivuihin asti kahden ruudun pituudelta.

 

Laatikko alkaa hahmottua! Taita taitettujen sivujen "lipareet" tiukasti kahden ruudun välein, jotta sivureunat saadaan nostettua ylös. Kiinnitä kahteen lipareeseen maalarinteipin palaset.

 

 Käännä lipareet taittelemattomien päiden päälle vaakasuuntaisesti. Kiinnitä teipit, jotta loota pysyy koossa.

 Lopuksi vapaana olevat päädyt taitellaan vahvistamaan aiemmin tehdyt reunat. Taita yksi ruudunväli, laita kulmaan kaksinkerroin oleva teipinpala ja taita maalarinteippi rasian sisäreunaa vasten.

Tämän operaation jälkeen huomaat laatikon syntyvän käden käänteessä. Tee siis niitä lisää äläkä unohda koristelua! Minä tein omiin tuliaisbokseihini kannet, jotta muffinssien kuljettaminen onnistuisi mahdollisimman hyvin.

Oi kun söpöjä, joo! Varsinkin, kun huomaat saatellessasi ystäviä asemalle, että rasiat ovat unohtuneet sisältöineen kotiin. No, ajatus on tärkein, vai miten se oli?

Designia ja kirppistä

Viime viikon sunnuntaina järjestettiin Tampereella yhtä aikaa Peräkonttikirppis ja Designpäivä. Vierailin molemmissa ihanaisessa tyttöseurassa, eikä aika meinannut riittää molempien koluamiseen! Peräkonttikirppis ei ollut kovin suosiollinen tällä kertaa minulle (seuralaisettaret löysivät muun muassa viehkeän keraamisen bambin, korkkarit, jakun ja hömppäkirjallisuutta), mutta mukaani tarttui kuitenkin kerällinen koivunlehdillä värjättyä lankaa - juuri sitä ihanaa keltaista, jota olen himoinnut villatakkilangaksi koko alkusyksyn. Tämä kerällinen odottaa vielä kohtaloaan, mutta taitaa päätyä raitalangaksi sukkiin tai lapasiin.

Ojakadun desingtori pursusi kaikkea upeaa! Oli Kerän lankaparatiisi (ja Kerään suuntaan seuraavaksi ajan, kutimen, kolottavan kahvihampaan ja visioiden kera, suunnitelmissa on neuletakkiprojektin käynnistys), sienisukkiksia, nahkakoruja, printtikuoseja ja ja ja ja vaikka kuinka paljon pursuavaa inspiraatiota!

 

Ainut harmitus sunnuntaista oli ovella kolkutelleen flunssan puhkeaminen. Tein kyllä just niin kuin tämä Pispalan Wanhojen Markkinoiden kyltti käski, mutta vieläkin niiskututtaa!

Päivän piristys

Yritän aina ehtiä siivoamaan huushollin ennen perjantaita, lempipäivääni. Mikään ei ole ihanampaa, kuin tulla viikon viimeisenä työpäivänä kotiin ja huoletta lösähtää sohvalle. Ei tarvitse imuroida. Ei tarvitse lähteä lenkille. Ei tarvitse tehdä mitään. Vielä mukavampaa on, jos hakee kaupasta vähän tuoreita yrttejä viikonlopun kokkailuita varten, tai jos Ihana Poika tuo tullessaan ihan oikeita kukkia. Oijoi!

Kukkuu kukkuu pikkulanttu nukkuu...

...kellarin pimeässä nurkassa.

Hiiri se tuli ja puraisi, 

pikkulanttu naurista potkaisi. 

Nauris se parkas ja nurkkahan karkas, 

porkkana paineli perässä.
Sipuli se itkeä pillitti,
peruna se tilliä lohdutti.

Kaalikin suuttui ja punaiseksi muuttui,
punajuuri punotti vieressä.
Retiisi ja kukkakaali kikatti,
salaatti vain yksinänsä mökötti.

Suut meni tukkoon, kun avain kävi lukkoon,
tarhuri kurkisti ovesta.
"Ollaan me ihan kiltisti",
kasvikset yhdessä vakuutti! 

Syksyn tullen päässä alkaa soida tuo alun Vihanneslaulu – mököttävät ja pillittävät kasvikset ovat niin hellyyttäviä! Jonkin aikaa täytyy kuitenkin odotella, ennen kuin vakkariruuaksi otetaan taas sadonkorjuuherkkujen uunijuurekset, mutta onneksi sillä välin voi säilöä ja jalostaa paljon muutakin. En kuulu vielä niihin onnellisiin ihmisiin, joilla olisi oma kasvimaa ja marjapuskat. Tähän asti olen saanut hillittyä viljelyhinkuani parvekkeen yrttikokoelmalla. Onneksemme meillä on myös kaverina ahkera palstaviljelijä, jonka kanssa olemme silloin tällöin tehneet iltakävelyitä kesäkurpitsojen ja avomaakurkkujen luokse. Onni on myös ystävä, joka jakaa omaa saalistaan: kuvien ottamisen jälkeen kävelin hymyssä suin kotiin kesäkurpitsalahjoitukset kassissani. Tänään valmistui kesäkurpitsalasagnea tällä ohjeella, huomenna ehkä kesäkurpitsakeittoa ja ensi viikolla pikkelsiä?