Ihme ja kumma

Marjatta Pokela ja Pirkko Koskimies ovat kirjoittaneet 1983 lyriikat, joita olen laulanut useasti kesäleirien lapsille. Samat lapset ja unilaiva päätyivät myös tauluun, jonka tein joitakin vuosia sitten. Laulu kuvaa aika fiksusti sen asian, joka on yksi elämän kummallisimmista, kutkuttavimmista ja oudoimmista asioista: mitä täällä voisi tehdä tai miten voisi olla, jos ei voisi ihmetellä? Tänään tajusin, että ei nuo sanat ole jääneet kaivelemaan pelkästään kesäleirien muistelemisen takia. Sanoissahan on kerrottu kaikki olennainen siitä, miten tämän kaiken hahmotan.

Auringossa aina
varjo seuraa kulkijaa
kun päivä painuu pilveen
niin varjo katoaa

 

Maailmassa monta
on ihmeellistä asiaa,
se hämmästyttää, kummastuttaa
pientä kulkijaa
  

Siilillä on piikit,
linnulla on höyhenet,
pupulla ja oravalla
turkit pehmoiset

Muurahaiset aina
rakentaa ja rakentaa,
vaan eivätkö ne koskaan
valmihiksi saa?
Matkamies käy rantaan
lammen vettä juodakseen,
niin peilikuva katsoo
alta tyynen veen

Mitenkähän lumpeet
kelluu veden pinnalla,
ja yhtä kevyt korento
on niiden rinnalla?

Kalat asuu vedessä
ja kuu ja tähdet taivaalla,
mut lapset voivat purjehtia
unilaivalla

Maailmassa monta
on ihmeellistä asiaa,
se hämmästyttää, kummastuttaa
pientä kulkijaa