tiistai 31. heinäkuuta 2012

Säpinää ja säätöä

Muuttopuuhien ja paikoilleen asettumisen vuoksi keittiöhäärämiset ovat uudessa asuinpaikassa jääneet vähemmälle. Tänään ja huomenna meille on kuitenkin tulossa useampi yövieras rokkikeikkavieraiksi, ja päätin pyöräyttää pienenpienessä keittiössämme (josta varmaan näette kuvia ja muuta tarinaa myöhemmin lisää) hieman tarjoiltavaa kyläilijöille. Leivontalistalleni oli päätynyt muutaman päivän tuumailun jäljiltä useampikin ruokalaji, sillä pakastimen punaherukat, eilisen iltalenkin mustikat ja jääkaapissa nököttävä parsakaali tarvitsivat jalostuskohteen. Lisäksi ostin pari päivää sitten sämpyläjauhoja ja porkkanoita kotitekoiset leivät mielessäni. Niinpä löysin itseni illansuussa keskeltä muovikulhoja, jauhopusseja, reseptejä ja aikataulutusta toiveissani suussasulavat ja herkulliset tuotokset.





Vaan kuinkas sitten kävikään... Tämä kokkauskirjoitus ei kuulu nyt niihin ruokablogien hehkutustarinoihin täydellisesti kohonneista muffinsseista tai toisiaan täydentävistä mauista piirakan täytteenä. Leipomisvaiheessa noudatin kyllä ohjeita suhteellisen tarkasti, vaikka vaihdoinkin välillä leseitä hiutaleiksi tai rasvaa öljyksi - tapani mukaan siis sävelsin vähän. Uunista tuli lopulta ulos ihan kauniita leipomuksia, mutta piirakka oli vähän liian kuiva, muffinssit oudon vaaleita ja mitäänsanomattomia ja sämpylät vähän raakoja. Mustikkapiirakka sentään lähenteli onnistumista. Kaikki tarjottavat läpäisivät testimaistelun, mutta silti harmittaa! Miksi niistä ei tullut itsestäänselvästi ihania ja täydellisiä? En edes mielestäni hosunut liikoja tai suoristellut mutkia liiaksi. Mahtavaa epäonnistumisten sietoa ja kärsivällisyyden kasvattamista tämä kokkailu... Tästäkin kerrasta huolimatta vielä minä ne maailman parhaat muffinssit pyöräytän!






lauantai 28. heinäkuuta 2012

Kesä kansissakin

Edellisen mansikkapostauksen tausta-ajatuksena oli jonkinlainen tyytyväisyys nykyiseen asuinsijaan ja elämäntilaan. Kaikki on uutta, tutkimatonta ja jännittävää! Ensi syksykin on vielä arvoitus, sillä uuteen sukeltamista tapahtuu myös töihin menemisen merkeissä opiskeluvuosien jälkeen. Sitä varten tarvitaan paljon ajatuksia, ideoita ja suunnitelmia - myös muualle kuin pään sisällä pyöriteltäväksi.

Pari päivää sitten nappasin komeroiden kätköistä itselleni vihkon, jonne rustasin ensimmäiset muistiinpanot syksyä ajatellen. Tämän suunnitteluvihkon lisäksi omistan toki monia muitakin kirjoja ja vihkoja, joihin ajatuksiani lajittelen: muun muassa tekstiviestikirjan, unelmointikirjan, muistokirjan, päiväkirjan, luonnostelulehtiön ja käsilaukun muistivihkon. Minulla ei koskaan ole ollut siististi ja loogisesti järjesteltyjä, aakkostettuja mappeja tai kannesta kanteen täytettyjä muistikirjoja, ja tälläkin kertaa ensi syksyn jutut saivat ihan oman, uuden vihkonsa. Ihailen niitä ihmisiä, jotka täyttävät kalentereidensa muistiinpanosivut siististi ja järjestelmällisesti, eivätkä milloinkaan joudu etsimään kadonneita, irrallisia muistilappuja laukkunsa pohjalta. Ulkopuolisen silmin tämä vihkohässäkkäni saattaakin näyttää lähinnä epämääräiseltä säästämiseltä, mutta minulle tyyli sopii. Kaiken lisäksi saan koristella ja tuunata jokaisen uuden vihkoni täyteen kauniita kuvia, jolloin niistä tulee enemmän minun kuin mikään muu järjestelmä koskaan. Tällä kertaa vihkon kansiin tallentui kuvia kesän naistenlehdistä ja vanhoista käsityölehdistä. Luulenpa, että työntekokin sujuu näiden kansien avulla aika mukavasti.











torstai 26. heinäkuuta 2012

Oma maa mansikka

Olemme nukkuneet Tampereella viisi yötä. Päivät ovat olleet täynnä touhua ja tekemistä, kun olemme siivonneet, järjestäneet, lajitelleet, asentaneet, pyöräilleet pitkin kyliä ja ottaneet paikkoja haltuun. Kirjastokortit on hankittu ja lähikauppa löydetty :) Joka päivä on sisältänyt onneksi vähän lomameininkiäkin: lounasta idyllisessä pihapiirissä, mustaamakkaraa tehtaanmyymälässä ja extempore-espressojen juontia sadekuuron keskellä. 

Tänään laitettiin myös pala kesästä säilöön.








maanantai 23. heinäkuuta 2012

Mummonmökki maalla

Blogi on ollut hiirenhiljaa, sillä riippukeinukesäloman sijaan olemme pakanneet tavaramme ja purkaneet ne viisisataa kilometriä etelämpänä. Uusia värkkäyksiä on tässä välissä toki syntynyt, mutta esittelen niitä myöhemmin, kunhan tavarat alkavat löytää paikkansa uudessa vuokrakodissa (terveisiä Otukselle Olohuoneeseen - ikäväitku tuli ja tämän alkusäädön jälkeen alan minäkin kokata niitä ystävyyslohturuokia <3 ). Sillä välin esittelen  pohjoispohjalaisen peltomaiseman keskeltä ihanan idyllisen kesäpaikan, jossa vierailimme pari viikkoa sitten. Kuivanmaan mummonmökkiä on remontoitu ja sisustettu hartaasti, ja Vanhalan lisäksi pihapiiriä ympäröi kesäkeittiö, Uutela, vanha aitta, saunatupa ja varastorakennus. Aivan kuin aurinko lämmittäisi kuvien läpi tätä syksyn tuntuista sateista iltaa!
















keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Pitsipurkit


Sain muutama viikko sitten jonkinlaisen sekoamiskohtauksen: käsityöintoni lähti täysin lapasesta, ja muutaman päivän ajan värkkäsin, ideoin, metsästin materiaaleja ja keksin samalla vauhdilla uusia projekteja. Muun muassa edellisen postauksen viirit syntyivät samassa huumassa ja nyt kerron maalausprojektista, joka antoi odottaa valmistumistaan useamman päivän. Vaikka en ole ensikertalainen monenkaan tekemäni käsityötekniikan suhteen, minut yllättää aina projektin aloittamisen jälkeen tieto siitä, että tämä ei tulekaan nyt tältä istumalta valmiiksi. Erityisesti juuri nämä pienet maalausoperaatiot ovat niitä, jotka todella kasvattavat kärsivällisyyttäni ja kouluttavat äkkipikaisuuttani: ensin suojateipit, maalausalustat, apuvälineet ja maalit esiin, sitten hiotaan, testataan, ohennetaan maalia ja suditaan ekat kerrokset. Odotellaan, nukutaan yön yli, hiotaan taas ja maalataan uudelleen. Ja vasta sitten, kun monen päivän vaiheilu on ohi, saa KORISTELLA! 

Tällä kertaa en oikeasti edes tainnut olla niin hermoraunio kuin edellä kuvailin, sillä jossain sisimmässäni tiesin lopputuloksen miellyttävän minua suuresti. Projekti sai alkunsa, kun aloin tutkailla kohta muuttolaatikoihin putkahtavia keittiön tavaroita sillä silimällä. Tajusin, että suuri osa sokeria tai teepusseja tai jyviä sisältävistä peltipurkeista oli saatu ylioppilaslahjaksi tai muuten vaan lahjaksi tai saattoi olla jopa harhaosto kirpparilta. Nämä unikot ja pentikit sun muut (en ehtinyt/muistanut ottaa purkeista ennen-kuvia) eivät enää miellyttäneet, joten päätin antaa niille uuden ulkomuodon kaapista löytyneiden jämämaalien avulla. Olen aiemmin käyttänyt pitsiliinojen kuvioita puuesineiden koristeluun, mutta nyt päätin rohkeasti ottaa siveltimen käteen ja sutia pitsit pintaan! Muuttolaatikkokuljetuksen jälkeen pitsipurkit taitavat vaan tarvita avohyllyn kaapin perukoiden sijaan, niin kivat niistä tuli!









maanantai 2. heinäkuuta 2012

Katsokaa sirkuskulkuetta...

...saapuvaa kummaa saattuetta, ratsuineen ja tiikereineen saapuu, norsuineen nyt sirkus kaupunkiin!

Kevään postauksissa kerroin viimeisistä tenteistä ja opiskelujen loppumisesta. Tätä etappia on nyt juhlittu muutamassakin eri ilmansuunnassa eri ihmisten kanssa. Jokaiseen juhlaan on liittynyt vähän haikeutta, mutta pääosin iloa ja mukavia hetkiä ison ihmislauman kesken. Juhlaohjelmistossa on ollut perinteisten juhlapuheiden ja kakkukahvien lisäksi myös toimintaa ja sirkusmeininkiä. Ompelin vanhoista jämäkankaista eilen tein-blogin Hannen (Hanne, luin blogiasi pahaa aavistamattomana kunnes tajusin, että tunnen sut kotilakeuksilta) innoittamana sirkusviirit, joiden alla on heitetty tikkaa, koristeltu tulitikkurasioita, tehty sanomalehtirunoja ja soitettu kitaraa. Viirinauhat saivat paljon ihailua ja kiitosta, täytyykin varmaan alkaaa suunnitella uusia juhlia, että ne saadaan taas käyttöön.