Kesä kansissakin

Edellisen mansikkapostauksen tausta-ajatuksena oli jonkinlainen tyytyväisyys nykyiseen asuinsijaan ja elämäntilaan. Kaikki on uutta, tutkimatonta ja jännittävää! Ensi syksykin on vielä arvoitus, sillä uuteen sukeltamista tapahtuu myös töihin menemisen merkeissä opiskeluvuosien jälkeen. Sitä varten tarvitaan paljon ajatuksia, ideoita ja suunnitelmia - myös muualle kuin pään sisällä pyöriteltäväksi.

Pari päivää sitten nappasin komeroiden kätköistä itselleni vihkon, jonne rustasin ensimmäiset muistiinpanot syksyä ajatellen. Tämän suunnitteluvihkon lisäksi omistan toki monia muitakin kirjoja ja vihkoja, joihin ajatuksiani lajittelen: muun muassa tekstiviestikirjan, unelmointikirjan, muistokirjan, päiväkirjan, luonnostelulehtiön ja käsilaukun muistivihkon. Minulla ei koskaan ole ollut siististi ja loogisesti järjesteltyjä, aakkostettuja mappeja tai kannesta kanteen täytettyjä muistikirjoja, ja tälläkin kertaa ensi syksyn jutut saivat ihan oman, uuden vihkonsa. Ihailen niitä ihmisiä, jotka täyttävät kalentereidensa muistiinpanosivut siististi ja järjestelmällisesti, eivätkä milloinkaan joudu etsimään kadonneita, irrallisia muistilappuja laukkunsa pohjalta. Ulkopuolisen silmin tämä vihkohässäkkäni saattaakin näyttää lähinnä epämääräiseltä säästämiseltä, mutta minulle tyyli sopii. Kaiken lisäksi saan koristella ja tuunata jokaisen uuden vihkoni täyteen kauniita kuvia, jolloin niistä tulee enemmän minun kuin mikään muu järjestelmä koskaan. Tällä kertaa vihkon kansiin tallentui kuvia kesän naistenlehdistä ja vanhoista käsityölehdistä. Luulenpa, että työntekokin sujuu näiden kansien avulla aika mukavasti.