Pitsipurkit

Sain muutama viikko sitten jonkinlaisen sekoamiskohtauksen: käsityöintoni lähti täysin lapasesta, ja muutaman päivän ajan värkkäsin, ideoin, metsästin materiaaleja ja keksin samalla vauhdilla uusia projekteja. Muun muassa edellisen postauksen viirit syntyivät samassa huumassa ja nyt kerron maalausprojektista, joka antoi odottaa valmistumistaan useamman päivän. Vaikka en ole ensikertalainen monenkaan tekemäni käsityötekniikan suhteen, minut yllättää aina projektin aloittamisen jälkeen tieto siitä, että tämä ei tulekaan nyt tältä istumalta valmiiksi. Erityisesti juuri nämä pienet maalausoperaatiot ovat niitä, jotka todella kasvattavat kärsivällisyyttäni ja kouluttavat äkkipikaisuuttani: ensin suojateipit, maalausalustat, apuvälineet ja maalit esiin, sitten hiotaan, testataan, ohennetaan maalia ja suditaan ekat kerrokset. Odotellaan, nukutaan yön yli, hiotaan taas ja maalataan uudelleen. Ja vasta sitten, kun monen päivän vaiheilu on ohi, saa KORISTELLA! 

Tällä kertaa en oikeasti edes tainnut olla niin hermoraunio kuin edellä kuvailin, sillä jossain sisimmässäni tiesin lopputuloksen miellyttävän minua suuresti. Projekti sai alkunsa, kun aloin tutkailla kohta muuttolaatikoihin putkahtavia keittiön tavaroita sillä silimällä. Tajusin, että suuri osa sokeria tai teepusseja tai jyviä sisältävistä peltipurkeista oli saatu ylioppilaslahjaksi tai muuten vaan lahjaksi tai saattoi olla jopa harhaosto kirpparilta. Nämä unikot ja pentikit sun muut (en ehtinyt/muistanut ottaa purkeista ennen-kuvia) eivät enää miellyttäneet, joten päätin antaa niille uuden ulkomuodon kaapista löytyneiden jämämaalien avulla. Olen aiemmin käyttänyt pitsiliinojen kuvioita puuesineiden koristeluun, mutta nyt päätin rohkeasti ottaa siveltimen käteen ja sutia pitsit pintaan! Muuttolaatikkokuljetuksen jälkeen pitsipurkit taitavat vaan tarvita avohyllyn kaapin perukoiden sijaan, niin kivat niistä tuli!