Tampereen design- ja kaupunkitapahtumia kuluneen vuoden aikana kiertäessäni olen useampaan otteeseen törmännyt mitä ihastuttavimpia laukkuja ja kenkiä myyviin Kenkäpaja Pihkan tyttöihin. Joskus keväällä Pihkan nettisivuja selatessani silmiini osui mainos Pihkassa järjestettävistä kenkä- ja laukkukursseista. Vähän puolihuolimattomasti esittelin asian äidilleni, joka innostui omien kenkien tekemisestä niin paljon, että hetken päästä huomasimme ilmoittautuneemme kesäkuussa pidettävälle kenkäkurssille.
Eräänä kesäisenä tiistaiaamuna päädyimme siis Pihkan rouheankauniiseen ateljeeseen Lielahteen, jossa mallikatselmuksen, sovittamisen ja mallivalinnan sietämättömän vaikeuden jälkeen alkoikin kenkäily: kaavat, nahkat, vuorit, paikkamerkit, ompelut, liimaukset, saumat, kannat, pohjat, sirkat ja sun muut työvaiheet hurautettiin kasaan yhdessä päivässä ja muutamana aamutuntina seuraavana päivänä.
Koko kengäntekopäivän ajan olo oli vähän epätodellinen: tässä minä nyt siis teen omia kenkiäni, omin käsin ja surauttelen saumoja koneella ilman päivänkään kokemusta suutarin työvälineistä saati kengänteosta...? Sama epätodellisuus velloo ehkä edelleen mielessä, sillä kaikki tapahtui niin sutjakkaasti ja nopeasti, eikä vähiten Pihkan Veeran ja Maisan osaavasta ohjauksen ansiosta.
Työympäristönä Pihkan tilat olivat mitä mielenkiintoisimmat ja inspiroivimmat: rouheita koneita, paljon nahkaa, korkea sali seinämaalauksineen sekä tietenkin kunnon duunaukseen kuuluva taukosohva kahvipausseineen. Ilman arkitodellisuutta, kovaa työtä ja kurjaa taloustilannetta huomioon ottamatta ei voi kuin todeta, että ollapa käsityöläinen!
Minun kenkäni ovat Pihkan malliston Mouru- ja Karna-kenkien sekoitus. Muut kurssilaiset tekivät tällä kertaa nilkkureita. Alussa mainitsemani valinnan vaikeus mallien toteuttamisessa ratkeaa kai ainoastaan sillä, että tulee tekemään vielä ne toisetkin kengät, ja ehkä kolmannetkin...
