On tapahtunut paljon ja toisaalta ei mitään erikoista: ehkä se on merkki rennosta, miltei aikatauluttomasta kesäelosta, jolloin asioita tapahtuu hetkissä ja varoittamatta.
Joitakin vuosia sitten tein kesää varten toive- tai to do -listan. Tarkoituksena oli listata ylös kaikki ne asiat, joita haluaa kesän aikana tehdä, ja toteuttaminen oli hyvä aloittaa jo vapun tienoilla: olihan ehdittävä syödä tarpeeksi jäätelöä, veneillä, mökkeillä, kävellä paljain jaloin ja valvoa läpi yön. Jos olisin täyttänyt samaa listaa tänä kesänä, olisin luultavasti saanut kerättyä jo monta rastia ruutuun tähän mennessä. Oleellista ei kuitenkaan ole se, montako rastia on ruudussa, vaan se, että olen hengittänyt kesää täysin siemauksin, ilman listoja ja vähän vahingossa, itsenikin yllättäen!
Olen kiljunut huvipuiston laitteissa, kun mahanpohjasta nipistää. Olen maannut auringossa lukien kirjoja, enkä ole ajatellutkaan nyppiä rikkaruohoja kukkapenkistä tai siivota kaappeja. Olen polkenut kesäillassa polkupyörällä suupielet korvissa ja hiukset hulmuten. Olen nuuskinut juoksulenkeillä matonpesupaikan mäntysuopaa ja rantasaunan savua. Olen nukkunut hyviä ja huonoja yöunia välittämättä siitä, miten väsynyt aamulla olen, koska sillä ei ole mitään väliä. Olen ollut keskellä ukkoskuuroa ja rankkasadetta, eikä mikään sade ole tuntunut aiemmin yhtä jännittävältä. Olen syönyt sipsejä, myös aamupalaksi ja hampaidenpesun jälkeen. Okei, olen myös vähän kiukutellut ja kyllästynyt tekemättömyyteen, mutta toisaalta hengästynyt siitä, miten paljon upeita ideoita minulla onkaan vielä jäljellä. Kesä ja loma, olette ihania!
