Vector

Olen joskus pohtinut sitä, mikä tämä poppastelua on olevinaan. En mahdu mihinkään kategoriaan, enkä haluakaan, ei tarvitsekaan. Tämä on hetkiä elämästä, hyviä sellaisia, sopivalla linssillä varustettuja herkkupaloja. Jos haluaisin, voisin kirjoittaa ja kuvata tänne paljon muutakin, mutta sitten voisi tulla ressi ja aharistus. Ihailen niitä, jotka jaksavat kuvata jokaikiset leipomuksensa ja jakaa ne eteenpäin reseptillä varustettuna, sekä käsityöbloggaajia, jotka kuvien kera paljastavat silmukkamäärät valmiiden neulomusten takaa. Nyt seuraakin harvinainen kässätuotos-pläjäys, kun kuvaan astuu sateista ja kylmää kesäkuutani säestänyt Vector-huivi.

Olen joskus viime vuonna kirjoittanut blogiin Lankakauppa Kerästä, joka on ehdottomasti yksi syy Tampereelle muuttoomme (töillä ja muuten vaan uuteen paikkaan muuttamisella ei ollut juuri merkitystä ;). Kerä on ihana. Siellä voi piipahtaa, siellä voi viivähtää ja sieltä lähtee aina arjen murheista keventyneenä: ne unohtuvat, kun ideoita sataa ja olo on lempeä. Lisäksi Kerässä on Jonna ja Maria, maailman mahtavimmat lankamuijat. Ennen Kerää en tiennyt yhtikäs mitään neulesuunnittelijoista, muusta kuin Novitasta (jossa ei mitään vikaa ole tietenkään, mutta lankojen maailma on niin laaja!) saati Ravelryn neulesivuista. 

Nyt olen jo astetta pidemmällä, sillä Jonna haastoi asiakkaitaan kesäkuussa alkaneiden jalkapallon MM-kisojen kunniaksi neulomaan jotain sopivan helppoa, jotta neulomisen ohella pystyy seurata myös viheriöiden taistoja. Otin haasteen vastaan, enkä voi olla enempää tyytyväinen! Tänä syksynä kaulaani koristaa Vector-niminen huivi, joka on neulottu ihanasta Isager-langasta. Mulle sopii näköjään parhaiten se, että työ ei paisu liian isoksi ja että mulla on edes jonkinasteinen deadline valmistumiselle. Kerrottakoon kuitenkin, että huivi oli valmis viikkoa ennen loppuottelua, mutta hankaluuksia aiheutti tapojeni mukaan viimeistely: vasta eilen sain pääteltyä ja pingotettua työn loppuun.

Vectorin raitoihin on neulottu tämän vuoden juhannusta, vihreää teetä terassilla katoksen alla sateen ropinassa, Hakekaa kätilö! -maratoneja sekä tietenkin oikean maan jalkapallon maailmanmestaruus. :) Knitalong kunniaan!

Pihkassa!

Tampereen design- ja kaupunkitapahtumia kuluneen vuoden aikana kiertäessäni olen useampaan otteeseen törmännyt mitä ihastuttavimpia laukkuja ja kenkiä myyviin Kenkäpaja Pihkan tyttöihin. Joskus keväällä Pihkan nettisivuja selatessani silmiini osui mainos Pihkassa järjestettävistä kenkä- ja laukkukursseista. Vähän puolihuolimattomasti esittelin asian äidilleni, joka innostui omien kenkien tekemisestä niin paljon, että hetken päästä huomasimme ilmoittautuneemme kesäkuussa pidettävälle kenkäkurssille. 

Eräänä kesäisenä tiistaiaamuna päädyimme siis Pihkan rouheankauniiseen ateljeeseen Lielahteen, jossa mallikatselmuksen, sovittamisen ja mallivalinnan sietämättömän vaikeuden jälkeen alkoikin kenkäily: kaavat, nahkat, vuorit, paikkamerkit, ompelut, liimaukset, saumat, kannat, pohjat, sirkat ja sun muut työvaiheet hurautettiin kasaan yhdessä päivässä ja muutamana aamutuntina seuraavana päivänä. 

Koko kengäntekopäivän ajan olo oli vähän epätodellinen: tässä minä nyt siis teen omia kenkiäni, omin käsin ja surauttelen saumoja koneella ilman päivänkään kokemusta suutarin työvälineistä saati kengänteosta...? Sama epätodellisuus velloo ehkä edelleen mielessä, sillä kaikki tapahtui niin sutjakkaasti ja nopeasti, eikä vähiten Pihkan Veeran ja Maisan osaavasta ohjauksen ansiosta. 

Työympäristönä Pihkan tilat olivat mitä mielenkiintoisimmat ja inspiroivimmat: rouheita koneita, paljon nahkaa, korkea sali seinämaalauksineen sekä tietenkin kunnon duunaukseen kuuluva taukosohva kahvipausseineen. Ilman arkitodellisuutta, kovaa työtä ja kurjaa taloustilannetta huomioon ottamatta ei voi kuin todeta, että ollapa käsityöläinen!

Minun kenkäni ovat Pihkan malliston Mouru- ja Karna-kenkien sekoitus. Muut kurssilaiset tekivät tällä kertaa nilkkureita. Alussa mainitsemani valinnan vaikeus mallien toteuttamisessa ratkeaa kai ainoastaan sillä, että tulee tekemään vielä ne toisetkin kengät, ja ehkä kolmannetkin...

Aikaa olla vaan

"Se pyörittää mua", laulaa Iisa biisissään, ja kuin huomaamatta on Iisa viehkeällä äänellään tullut sanoittaneeksi tämän kesän soundtrackiani. Kevät on villiä, pyörryttävää, täynnä, ainakin minun työssäni ja maailmassani. Kesälle asetetaan hirvittävä määrä odotuksia ja tehdään suunnitelmia, lupauksiakin. Sitten se yhtäkkiä iskee - tajunta siitä, että joku muu pyörittää ja lyö tahtia, kuin minä itse. Tämän tajuamisessa ei ole kyse maailman suurien voimien ihmettelystä eikä kompromissien tekemisestä, vaan terveestä itsekkyydestä, rajojen laittamisesta, siitä kliseisestä pysähtymisen merkityksestä. 

Juhannuksen jälkeen vouhotus tuntui rintakehän alla, päässä, mielialassa. Oli liikaa sovittua, liikaa vaihtoehtoja, liikaa ympäröivää maailmaa. Väsytti, pelotti, ärsytti. Ja ainut, joka asiasta vastasi, olin minä itse. Piilotin kalenterin. Pistin Facebookin telakalle. Päätin olla kotona, olla lähtemättä mihinkään ja sopimatta mitään. Nukkua paljon, päivän puolelle, tai herätä muutaman tunnin jälkeen miettimättä, miksi uni ei viipynyt pidempään. Lähteä lenkille, ja pysähtyä kesken kaiken kuvaamaan vanamoita, koska niistä sydämeni laulun teen.

En todellakaan ole tehnyt kaikkea kesällä suunnittelemaani, tiedän edelleen mikä viikonpäivä on ja silloin tällöin päähän putkahtaa joku työasiakin. En ole saanut ideoitani valmiiksi tai projekteja alkuun, mutta olen haahuillut, käynyt aamu-uinnilla, syönyt järjettömän hyvää ruokaa, soutanut, istunut tekemättä mitään ja tehnyt just niin kuin huvittaa. Laulanut Iisan Perjantaita, koska tämä on kesän soittolistani tärkein biisi, olla yksin hyvällä tapaa.

Jos joku soittaa,

en osaa vastata

Siitä on aikaa

Kuulostaa oudolta

Mitä olikaan

ennen kuin alkoi olemaan

aikaa, niin että mä saan

jäädä vaan makaamaan?

Oon yksin perjantain

ja koko lauantain

Vielä sunnuntain

ja jälleen maanantain

Eikä kukaan ole unohtanut, jättänyt tai torunut, vaan kaikki on niin kuin ennenkin. Suosittelen.

Pääsiäiskokko ja sipsipussi

Pääsiäinen oli lämmin, valoisa, täynnä lupausta kesästä. Se oli herkullinen, ihmistäyteinen, tutun kaavan mukainen. Paitsi että unohdin pukeutua noidaksi ja trullittaa. Mikä vahinko! Vappuna täytynee laittaa räpätin pyöränpinnoihin ja pukeutua viikoksi serpenttiiniin, ettei tule liian seesteinen olo :)

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Virvon varvon tuoreeks terveeks

Ihan kohta, muutaman viikon päästä, on pääsiäinen. Jostain syystä minulle tulee pääsiäisestä tosi nostalginen olo. Nostalgikkona toki liikutun ja inspiroidun ja innostun ihan joka perinteestä tai juhlasta, joka eteen tupsahtaa, mutta pääsiäisen fiilis on ihan eri kuin vaikkapa vapun, joulun tai kevätjuhlien. Pääsiäisenä voi jo ajatella, että nyt on ihan oikeasti kevät ja ihan kohta on kesä. Jostain syystä päädyn aina viettämään pääsiäistä Pohjanmaalle, ja vähän pidempi, valoisa ja herkullinen viikonloppu on kerta toisensa jälkeen yhtä virkistävä. Kotikonnuillani pääsiäisnoidat eli trullit kiertävät ovelta ovelle pääsiäislauantaina, sillä vanhan pakanallisen perinteen mukaan noidat poltettiin kokoissa pääsiäislauantain iltana. Niinpä pääsiäiseeni kuuluu usein sekä virpojien palkitsemista, autoajelua pääsiäiskokoille sekä jonkin keväisen reseptin kokkailua. Tänä vuonna taidan kokeilla ainakin parsarisottoa ja jotain hyvää jälkiruokaa! 

Vähän aikaa sitten oveemme ilmestyi yksi elämäni ensimmäisistä teemakoristeista. Säästin syksyllä puunkaatourakan keskeltä muutamia koivunvarpuja ja pyöräytin niistä muutaman kranssinpohjan odottamaan jatkokäsittelyä. Tätä samaa pohjaa ajattelin käyttää jatkossa eri vuodenaikojen mukaan ovessa: kesällä ehkä luonnonkukkia, syksyllä puolukanvarpuja ja joulun alla sitten valokranssina tai punapukuisena. Jos oikein innostun, niin saatanpa päällystää muutaman pääsiäismunan sanomalehtipaperilla vielä kranssin alaosaan keikkumaan. 

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Mehikasvien lumoissa!

Viisi päivää kahdeksasta neljään -tyylillä työtä tekevälle viikonloput ja erityisesti lauantaipäivät ovat kultaakin kalliimpia. Jos mitään erikoisempaa ohjelmaa ei ole suunnitteilla, suuntaamme useimmiten lauantain pitkän aamun jälkeen kohti kyliä. Tampereen Laukontorin tuntumaan on muodostunut täydellinen lauantaipäivän kauppa-alue: muutaman kadunpätkän varrelta löytyvät niin Kauppahalli (Neljä Vuodenaikaa + Ihanan Pojan lihakauppa), useampia kirppareita, kesällä eläväinen Laukontori ja kivoja pikkuputiikkeja. 

Aleksis Kiven kadulla tapaan useimmiten piipahtaa tietenkin kaupungin ihanimmassa lankakaupassa Kerässä sekä muutamassa sisustuskaupassa. Olen käynyt ihailemassa ja vakavasti harkitsemassa uuden lampun ostoa talven aikana useita kertoja Sisustus ID:ssä, ja samalla on tullut tutuksi myös Kukkakauppa Mehitähti, joka sijaitsee samoissa tiloissa ID:n kanssa. 

Jo talven kylmillä pakkasilla silmääni pistivät Mehitähdessä erityisesti ihastuttavat mehikasvit. Samoihin aikoihin tajusin, että muutama vuosi sitten itse tekemäni rakusaviastia lojuu ilman kunnon käyttötarkoitusta hyllyn täytteenä, ja astia olisi mitä sopivin vähän rouheiden ja vahapintaisten mehikasvien kodiksi. Tänään kevään saapumisen kunniaksi marssin mehikasviostoksille ja nyt olohuoneen pöydällä viikonloppua ihastuttavat mitä söpöimmät tyypit! (Kevään valo on muuten julma. Päivän valo on kova ja kirkas, ja hetken päästä kotona jo paljon pehmeämpi...)

 

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Itärajalla

Vietin muutama viikko sitten perheviikonlopun Lappeenrannassa, kun kävimme porukalla Pikkusiskon luona kyläilemässä. Parin viime vuoden ajan olen käynyt Lappeenrannassa noin kerran puolessa vuodessa, ja joka kerta kaupunki on tarjonnut mukavan rentouttavan viikonloppuloman: keskusta on sopivan pieni, useimmiten olemme syöneet tosi mukavissa ruokapaikoissa ja osansa asiaan tekee toki hotelliaamupalojen ja hotellin saunaosaston harvinaiset herkut :) Lappeenrantaan on meiltä pitkä ajomatka, ja ehkä etäisyydenkin vuoksi olo on kuin eri maailmassa. Venäläiset turistit, vanha historiallinen linnoitusalue ja mukavat pikkukaupat tuovat tuulahduksia jostain eksoottisemmasta!

Viime kerralla seikkailimme muun muassa vanhan linnoitusalueen Putiikeissa, kuljeskelimme pitkin katuja päämäärättöminä ja yllärishoppailimme, sekä istuimme välillä alas lasillisille ja lautasisille. Aina ei tarvi lähteä merta edemmäs kalaan, kun on jo lomalla! 

 

Tunnelmallinen kahvila Majurska

 Moda Loft

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla