Kuten jo aiemmin taisin mainita, vietimme juhannuksen saaressa Perämerellä isolla porukalla. Saaren luonto oli melko karua, ja juuri sen vuoksi kovin viehkeää. Juhannusaatto oli onneksemme aurinkoinen, sillä onnistuimme syömään lohisoppaa olkihattujen ja kesämekkojen kera ulkona sekä näimme tietysti sen keskiyön auringon. Saaressa olo on eksoottista sisämaan tytölle; se on oma, ihana maailmansa!
Viime kesän hittibiisissä lauletaan, että lomalla viimeinkin. Minäpäs sanon nyt, että jes, kotona viimeinkin! Saksan reissun jälkeen lähdimme miltei heti kohti pohjoista, yöttömän yön näkemisen hinku silmissä, ja matka oli huippuhyvä autoreissu Suomen läpi. Nyt kuitenkin oma sänky, terassi ja koti sekä koko tämä ihana kesäkaupunki tuntuvat kaikkein parhaimmilta, eikä hetkeen tee mieli edes tehdä reissusuunnitelmia - nyt saa vaan olla!
Automatkamme tavoitteena ja suunnitelmana oli pysähtyä jokaikiselle tienvarsikirpparille ja niihin kaikkii mielenkiintoisiin paikkoihin, joihin ei muka normaalisti päämääräsuuntautuneilla matkoilla ehdi. Ihan kauheasti näitä paikkoja ei matkan varrelta löytynyt, mutta muutama helmi kylläkin!
Aloitetaan pohjoisesta. Juhannuksenviettopaikkamme sijaitsi saaressa Kemin edustalla, Perämeren pohjukassa, ja ennen juhannusta kävimme myös seikkailemassa Ruotsin puolella kaupoissa ja maisemissa. Hieman Haaparannasta pohjoiseen ajaessamme törmäsimme mukavannäköiseen pihapiiriin, josta löytyi ihastuttava kirppis, eli ruotsalaisittain loppis. Loppis oli avattu vanhaan asuinrakennukseen ja oli sisustettu vanhan ajan mukaan: myynnissä olevat keittiötavarat olivat esillä keittiöhyllyissä ja huonekalut ikään kuin oikeilla paikoillaan. Jos olisin tiennyt tästä paikasta (ja sen hinnoista) etukäteen, olisin reissannut peräkärryn kanssa! Tällä kertaa mukaan tarttui vanha herätyskello, jollaista olenkin etsiskellyt kokoelmiini. Valitettavasti en muistanut painaa paikan nimeä mieleen, mutta kuulemani mukaan koko Pohjois-Ruotsi on oikea loppisfriikkien päiväuni!
Palatessamme etelään pysäkkejä oli valtavasti, ja pari esittelemisen arvoista paikkaan löytyi rantatien varrelta. Heti Kalajoen hiekkasärkillä käytyämme iskimme jarrut pohjaan uudestaan, kun vastaan tuli Vanhan pihan antiikkimyymälä. Vanha aitta oli täynnä astioita, huonekaluja, kirjoja, sisustusrekvisiittaa ja muun muassa Arabian vanhoja astiasarjoja. Se sama peräkärry olisi pitänyt olla mukana täälläkin! Varmasti vierailemme paikassa vielä uudestaan, jos tulee ajettua ohi.
Kirppiksistä siirryimme vähän erilaiseen ympäristöön, kun pysähdyimme Kokkolaan ruokapaikan toiveissa. Sellainen löytyikin Kokkolan vanhan kaupungin idyllisistä kortteleista: pistäydyimme Vohvelikahvilassa, jonka kaima löytyy myös Tampereelta. Meidän savulohitäytteiset vohvelimme olivat täyden kympin arvoiset, ja lisäksi kahvilan yhteydessä pidettävä taidemyymälä oli kiva nähtävyys. Hyvä paikka myös ostaa viime hetken tuliaiset :)
Retken yksi suunnitelmista, eli pysähtyminen aina kun huvittaa, oli varsin onnistunut. Suosittelen kaikille ja toivon itselleni jatkossakin hiukan mutkittelevia tai aikaavieviä reittejä, mutta sitäkin mukavampaa löytämisen riemua!
Sade ropisee peltikattoon, pöydällä palaa kynttilä, ja olotila on kummallinen: vapaa, ei velvoitteita, ei edes pakkoa nauttia helteestä ja kesäillasta ulkona. Saa vaan olla. Vähän ehkä kutkuttaa mahanpohjaa, kun niin paljon ihanaa on edessä (ja koko ajan olemassa).
Tänä vuonna vietän juhannuksen Ihanan pojan, Pikkusiskon ja ystävien kanssa saaressa. Paikka on aiempiin vuosiin verrattuna poikkeuksellisesti pohjoisessa, kaukana lakeuksilta. Kuulemma se yö on siellä ihan oikeasti yötön: toivonkin, että pitkästä aikaa valvoisin aamuun asti välittämättä siitä onko se järkevää, tanssisin paljain jaloin märällä nurmikolla ja vaikka keräisin ne seitsemän kukkaa tyynyn alle, vaikka ei oikeasti enää tarvisikaan.
Juhannus on hyvä aika vähän haikeilla, olla nostalginen ja hengittää kesää. Tässä jo etukäteen kuunneltavaksi yksi parhaista juhannusbiiseistä koskaan. Se saa sydämen pakahtumaan juuri sopivasti ja sitä kuuntelemalla voi palata ajassa taaksepäin, päästä takaisin menneisiin hetkiin. Minä pääsen tämän avulla opiskeluaikoihin, Ruisrockiin, yksinäiseen oloon juhannusmökillä ja kirpeisiin syksyn juoksulenkkeihin. Sellaisiinkin hetkiin, jolloin kaikki ei ollut yhtä hyvin, mutta jotka ovat tehneet elämän.
Perjantaina satoi vettä ja fiilis oli aika syksyinen. On hassua, miten suuri vaikutus säätilalla on: neulomissormia alkoi syyhyttää kuin syksyllä konsanaan ja teki mieli vetää villasukat jalkaan!
Saimme majoittaa parin päivän ajan ystäviä pohjoisesta ja perjantain kaupunkivisiittimme lounaspaikaksi valikoitui Tampereen Onkiniemessä sijaitseva Bistro Pannu&Huone, jonne suuntasimme siitä syystä, että työaikoina emme tänne lounaalle koskaan ehdi. Pannu&Huone on rakennettu vanhaan tehdashalliin, ja bistron kanssa samaa tilaa jakaa lifestylekauppa Putiikki Rannalla.
Testasimme kaikki lounaalla lasagnea: niin liha- kuin kanavaihtoehtokin osoittautui maukkaaksi. Lounaaseen kuului myös salaatti, leivät ja kahvit.
Rouheat, korkeat tiiliseinät, valoisa ruokailusali, maukas italialaistyylinen menu ja rento tunnelma ovat Pannun ja Huoneen valttikortteja. Varmasti piipahdamme täällä vielä uudestaankin!
Tällä kertaa emme nauttineet leivonnaisista notkuvasta ja pursuilevan kauniista kattauksesta huolimatta. Silmänruokaa tarjosi sen sijaan Mari Hillon grafiikkanäyttely.
Pannun&Huoneen naapurissa sijaitsevassa Putiikki rannalla -liikkeessä ehdimme valitettavasti vain pyörähtää - toivotaan, että seuraavalla kerralla ehtisi tutkailla myös muita kesälöytöjä kivan lounaspaikan lisäksi!
Saksan reissulta tarttui mukaan vaateostosten lisäksi muitakin löytöjä kotiin tuotavaksi. Ihanan Pojan sisko nimittäin väsää Münchenissä RokRokInc. -tuotemerkkinsä koruja pinneistä ja korviksista kaulakoruihin, ja tämän reissun saalis oli varsin tuottelias! Tähän asti olen hankkinut uusia koruja RokRokilta lähinnä netin kuvien kautta, mutta nyt sain etuoikeuden päästä penkomaan koruja ihan kotiateljeessa. Münchenissä RokRok-koruja on mahdollista ostaa yökirppiksiltä, joita meillä Suomessa ei valitettavasti juuri järjestetä, mutta korvauksena suosittelen vierailemaan nettisivuilla ja tutustumaan tarjontaan! Tuotteita löytyy moneen makuun niin romantikolle kuin punk-beibellekin.
Nappikorviksia. Suurin heikkouteni ja aina niin vaikea valita ne oikeat!
Nyt päädyin ihaniin mummolamollukoihin ja perusnappeihin.
Yleensä sininen ei kuulu värikarttaani, mutta ehkä nyt on alkamassa joku uusi kausi?
Kesän kunniaksi Katri Helenaa ja Suomi-Neitoja!?
Glitteriä ja palapelejä!
Pinnit sävy sävyyn korvisten kanssa.
(Näitä muuten löytyy suurinpiirtein sateenkaaren väreissä!)
Jo useampi kuukausi sitten saimme tietää, että juhlisimme Ihanan pojan sukulaisten häitä tänä kesänä Etelä-Saksassa. Niinpä oli hyvä syy aloittaa myös reissusuunnittelu, ja heti ensimmäisenä lomapäivänä lensimmekin kohti ensimmäistä etappia, eli Berliiniä. Jonkin käsityksen mukaan ihminen on kaikkein onnellisimmillaan suunnitellessaan tai odottaessaan matkaa, enkä kyllä kyseenalaista tätä väitettä. Mikään ei voita sitä kutkuttavaa tunnetta lentokentällä lähtöselvityksen jälkeen, kun kauan odotettu ja visioitu reissu on käsillä. Toki tästäkin reissusta on kyllä sanottava, että myös itse matka oli ihan yhtä kivaa kuin suunnittelukin!
Ohjelmassa oli mm. kaupunkireissausta Berliinissä, autobahnilla hurjastelua (vaikka minä keskityin enemmän päiväuniin takapenkillä, joten maisemat ja nopeusennätykset ovat lähinnä kuulopuheiden varassa), pieniä maalaiskyliä ja peltomaisemaa, sateinen shoppailupäivä Münchenissä ja minihaikkausta Garmisch-Partenkirchenin alppimaisemissa. Berliinissä korvaamaton apu oli Mondon Berliini-opas: yksikään Mondon ravintolasuositus ei tuottanut pettymystä, ja opas myös auttoi siinä iänikuisessa oikean ruokapaikan löytämisessä: suosittelen!
