On juhannusviikko.
Yötön yö ja mittumaarin taiat.
Sade ropisee peltikattoon, pöydällä palaa kynttilä, ja olotila on kummallinen: vapaa, ei velvoitteita, ei edes pakkoa nauttia helteestä ja kesäillasta ulkona. Saa vaan olla. Vähän ehkä kutkuttaa mahanpohjaa, kun niin paljon ihanaa on edessä (ja koko ajan olemassa).
Tänä vuonna vietän juhannuksen Ihanan pojan, Pikkusiskon ja ystävien kanssa saaressa. Paikka on aiempiin vuosiin verrattuna poikkeuksellisesti pohjoisessa, kaukana lakeuksilta. Kuulemma se yö on siellä ihan oikeasti yötön: toivonkin, että pitkästä aikaa valvoisin aamuun asti välittämättä siitä onko se järkevää, tanssisin paljain jaloin märällä nurmikolla ja vaikka keräisin ne seitsemän kukkaa tyynyn alle, vaikka ei oikeasti enää tarvisikaan.
Juhannus on hyvä aika vähän haikeilla, olla nostalginen ja hengittää kesää. Tässä jo etukäteen kuunneltavaksi yksi parhaista juhannusbiiseistä koskaan. Se saa sydämen pakahtumaan juuri sopivasti ja sitä kuuntelemalla voi palata ajassa taaksepäin, päästä takaisin menneisiin hetkiin. Minä pääsen tämän avulla opiskeluaikoihin, Ruisrockiin, yksinäiseen oloon juhannusmökillä ja kirpeisiin syksyn juoksulenkkeihin. Sellaisiinkin hetkiin, jolloin kaikki ei ollut yhtä hyvin, mutta jotka ovat tehneet elämän.
The Sounds, Midnight Sun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti