Kukkuu kukkuu pikkulanttu nukkuu...

...kellarin pimeässä nurkassa.

Hiiri se tuli ja puraisi, 

pikkulanttu naurista potkaisi. 

Nauris se parkas ja nurkkahan karkas, 

porkkana paineli perässä.
Sipuli se itkeä pillitti,
peruna se tilliä lohdutti.

Kaalikin suuttui ja punaiseksi muuttui,
punajuuri punotti vieressä.
Retiisi ja kukkakaali kikatti,
salaatti vain yksinänsä mökötti.

Suut meni tukkoon, kun avain kävi lukkoon,
tarhuri kurkisti ovesta.
"Ollaan me ihan kiltisti",
kasvikset yhdessä vakuutti! 

Syksyn tullen päässä alkaa soida tuo alun Vihanneslaulu – mököttävät ja pillittävät kasvikset ovat niin hellyyttäviä! Jonkin aikaa täytyy kuitenkin odotella, ennen kuin vakkariruuaksi otetaan taas sadonkorjuuherkkujen uunijuurekset, mutta onneksi sillä välin voi säilöä ja jalostaa paljon muutakin. En kuulu vielä niihin onnellisiin ihmisiin, joilla olisi oma kasvimaa ja marjapuskat. Tähän asti olen saanut hillittyä viljelyhinkuani parvekkeen yrttikokoelmalla. Onneksemme meillä on myös kaverina ahkera palstaviljelijä, jonka kanssa olemme silloin tällöin tehneet iltakävelyitä kesäkurpitsojen ja avomaakurkkujen luokse. Onni on myös ystävä, joka jakaa omaa saalistaan: kuvien ottamisen jälkeen kävelin hymyssä suin kotiin kesäkurpitsalahjoitukset kassissani. Tänään valmistui kesäkurpitsalasagnea tällä ohjeella, huomenna ehkä kesäkurpitsakeittoa ja ensi viikolla pikkelsiä?