Uudessa kodissa on valoisaa ja avaraa. Kesän valo tekee toki osansa, mutta tuntuu, että ikkunoista tulvii sisään valtavasti enemmän säteitä kuin edellisessä asunnossa. Uudet seinät tuntuvat jotenkin erityisiltä. Niitä ei tee mieli vielä rei'ittää, kuvittaa tai peittää mitenkään. Osa on maalattu, yksi harmaaksi ja yksi petroolinsiniseksi, mutta huomaan katselevani lempeästi jopa valkoisia, joita ennen pidin omaan makuuni lähinnä tylsinä ja tavallisina. Vanha asunto muistuu mielikuviin jo nyt tunkkaisena, sokkeloisena, puunvärisenä sekamelskana ja tavaraa täynnä olleena luolana.
Olenkin analysoinut asian niin, että ennen peitin puutteet purkeilla, tauluilla, kuvilla ja muulla silmiä hivelevällä. Nyt olosuhteet ovat erilaiset ja katse voi levätä ilman rekvisiittaakin. Toki sitä on luvassa, ihan varmasti. Mutta hiukan hitaammin, hiukan keskitetymmin ja ryppäissä, sopivina väriläiskinä. Hiukan odotusta vaatii se, että uusille paikoille asetetut huonekalut löytävät kaverinsa, mutta sitä odotellessa katse osuu ihanasti tilaan, yksinkertaiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti