Viime viikon lopussa heilui vasara, maalipensseli, muuttoauto ja moni muu. Uusi asuinpaikka on valloitettu, ja ihmeteltävää riittää. On juhlallista pyöräillä kotiin tai lähteä aamulla töihin, kun sen tekee ihan eri paikasta kuin aiemmin. Kuten jo jossain aiemmassa viestissä mainitsin, tuntuu tämä kevät pitkästä aikaa jotenkin kutkuttavan isolta jutulta. Tuntuu vahvalta ja vavisuttavalta ja ihan häkeltyneeltä, kun vaan katselee ympärilleen. Mahanpohjassa kutkuttaa kaikki uusi ja lupaus kesästä. Tuo salakavalasti esiin putkahtanut vehreä alkukesä tuoksuineen vielä lisää uutuudenviehätystä: ihan kuin sitä olisi jossain ulkomailla! Iltakävelyn ei tarvitse edes olla kovin pitkä, kun se jo vie toinen toistaan hienompiin paikkoihin. Oi, ihana kevät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti