Lempiruokaa

Kuten mainitsin ensimmäisessä postauksessa, minulla on ollut blogi aiemminkin. En kuitenkaan koskaan oikein tiennyt, mikä blogini kantava ajatus oli. Selailen monia blogeja, osaa aktiivisemmin ja joitakin käyn kurkkaamassa silloin tällöin. On lifestyleblogia, muotiblogia, ruokablogia ja kässäblogia. Minusta on ihanaa, että joku osaa ja pystyy käsittelemään jotain yhtä laatua kerrallaan, mutta minulle se ei sovellu ollenkaan. En osaa mitään niin hyvin enkä ole hurahtanut tiettyyn juttuun niin pahasti, että se veisi kaiken aikani ja energiani ja toimisi blogin sisältönä. Ei tässäkään blogissa, vaikka kuinka yrittäisin! 

Viime talven aikana taisin vähän kuitenkin vähän hurahtaa. Yhteen juttuun, josta olen pitänyt jo kovasti aiemminkin, mutta Master Chefin myötä ruuanlaittoni alkoi saada uusia ulottuvuuksia. Pidän itseäni edelleen keskinkertaisena kokkina ja leipojana, ja keskinkertaisuuden uskon johtuvan vain harjoituksen puutteesta. Parin kuukauden ajan olen kuitenkin sekä makujen että uusien kokeilujen lisäksi keskittynyt erityisesti ruuan ulkonäköön ja esillelaittoon enemmän kuin koskaan ennen. Tänään sain onnekseni syödä kahta ihanaa ruokaa, joissa ulkonäkökin oli kohdallaan.

Kävimme kaveripariskunnan kanssa lounaalla Puistolassa täällä Oulussa. Se on vaaleanpunaisessa kivitalossa sijaitseva bistro-ravintola-combo, ja oikein raikas tuulahdus kivaa ruokakulttuuria. Omalle lautaselleni päätyi savulohi-ratatouille -salaatti ja Ihana Poika nautti salaattinsa paahtopaistin ja kanan kanssa.

Myöhemmin illalla teimme kotona yhtä parhaimmista lohtu-/arki-/herkku- ja pikaruokaresepteistäni koskaan: spagettia (tällä kertaa suoraan parin viikon takaiselta Italian-reissulta rahdattuna, ja olipa vaan maukkaampaa kuin meidän kaupasta ostetut pastat), jonne lisätään pestoa ja muutaman minuutin ajan pannulla pehmennyttä valkosipulia, punasipulia ja tomaattia. Lopuksi juustoraastetta ja basilikaa (omasta parvekeyrttitarhasta, josta kerron myöhemmin). Yksinkertaista ja hyvää!