Joskus elämän suuntaan ja kulkusuuntiin saattaa vaikuttaa ihan hassut ja pienet asiat. Viime keväänä, kun punnitsimme Ihanan Pojan kanssa Oulussa työpaikkojen hakemisia ja kaupungin vaihtoa, satuin löytämään netistä Lankakauppa Kerän blogin. Tampereen keskustan pientä kivijalkalankakauppaa ei ollut vielä edes remontoitu valmiiksi, mutta minun visioni selkenivät heti: muuttaisimme tietenkin Tampereelle, ja minä pyöräilisin Kerään lankaostoksille aina kun ehtisin. Kummallista kyllä, parin kuukauden päästä tästä visioinnista muuttokuorma todella ajettiin 500 kilometriä etelämmäs, eikä valintaa ole tarvinnut katua. Voi olla, että olisimme Tampereella toki ilman Kerä-löytöänikin, mutta minusta on ihanaa ajatella, että yksi suurimpia muuttoni syitä on todella ollut Kerä!
Lankaostoksille
ehdin ekan kerran vasta tosi myöhään syksyllä, mutta sittemmin olen
muun muassa syönyt Kerässä taidenäyttelyn korvapuusteja, aloittanut
pehmeän neuletakin tekemisen, hakenut reppu selässä junamatkan ratoksi
sukkapuikot ja haaveillut siitä, että joskus saisin vaan neuloa päivät
pitkät. Tänään hain lankaa tiskirättioperaatiota varten, ja sain taas sydämeni kyllyydestä silmäniloa. Siitä keskustelimmekin lankoja hakiessani: aina ei tarvitse edes tehdä tai saada kaikkea itse, sillä useimmiten haaveiluun riittää onneksi vain oikeanlainen tapa katsoa.
I feel you :D Täällä sitä Oulun kupeessa mietitään että miksi se Kerä on niin kaukana... On se vaan niin ihana <3
VastaaPoista