Muutimme Ihanan Pojan kanssa viime elokuussa Tampereelle, ja mihinkäs muualle kuin Pispalaan. Vuoden verran kävimme töissä, majoitimme liudan mukavia vieraita ympäri Suomea, häärimme vuoroissa liian pienessä keittokomerossamme ja tietenkin nautimme täysin siemauksin idyllisestä asuinympäristöstämme Pispalasta käsin. Nyt on kuitenkin edessä muutto ekaan ihan omaan kotiin, lähiörivariin vähän kauemmas keskustan humusta. Alun perinkin tiesimme, että vuokrakämppä Pispalassa on vain ohimenevä hetki elämästä - mutta se on ollut aivan ihana sellainen!
Vuoden
aikana olemme tehneet kaikenlaista juuri niin kuin ihan aidot ja
alkuperäiset pispalalaisetkin tekevät - Rajaportin sauna, Pispalan
pulteri, Pub Kujakolli ja muut legendaariset on testattu ja hyväksi
havaittu.
Pispalan portaat ovat kuuluneet jokaviikkoisiin lenkkeihini. Taidan jäädä kaipaamaan tätä rääkkiä aika tavalla!
Värikkään pastelliset piparkakkutalot, pikkukujat, pimeän syysillan kotoisuus ja toisaalta kevättalvella järvenjäällä hohtava aurinko taitavat jäädä eniten tästä ajasta mieleen. Toisaalta myös liian jyrkät ylämäet pyöräilijälle ja sikin sokin poukkoilevat portaat. Heippa Pispala, vilkutan kun ajan ohi!
Ihania kuvia! Pispalaa varmaan kaipaa, mutta luulen että sen keittiötä ei jää ikävä :)!
VastaaPoista